Myskimalvojen loppu, hopeahärkin alku

Kesäkuun lopussa istuttamaani myskimalvaa vaivasi joku ihme loinen, oranssi matomainen juurelta näyttävä kummajainen. Se takertui "hampaillaan" kiinni myskimalvan varsiin ja kietoi itsenä tiukasti kiinni lehtiin. Ihan niin kuin se olisi tukehduttanut kukan ja imenyt siitä ravintoa. En ole vielä mistään löytänyt, että mikä loinen se voisi olla. Onneksi se ei ole levinnyt muualle.

Elokuun alussa poistin kaiken oranssin ja sitä oli aika paljon. Mutta se valtasi malvat uudestaan. Tällä kertaa en lähtenyt sitä poistamaan vaan revin kaikki myskimalvat juurineen pois ja heitin roiskiin. Harmillista, koska pidin niistä paljon.

Mutta jotain hyvääkin tästä seurasi. Perennapenkissä hopeahärkki viihtyy todella hyvin ja on levinnyt paljon. Googlettelin vähän ja löysin tiedon, että hopeahärkki on todella helppo jakaa. 

Ja arvatkaas mitä tein?

Nipsasin muutamasta kohdasta hopeahärkin versoja ja laitoin suoraan maahan, myskimalvojen tilalle. Hieman epäillyttää, että mahtaako lähteä kasvamaan. Mutta jos tätä ohjetta on uskominen, niin pitäisi lähteä. Härkki saisi vallata tuon koko pläntin, sinne tänne ajattelin vielä nyt syksyllä istuttaa joitakin sipulikukkia. Sellaisia jotka heti huhtikuussa ilahduttaa pitkän talven jälkeen.

Hopeahärkille voisi olla tarvetta muuallakin meidän pihassa, katsotaan saadaanko vielä tänä syksynä yksi iso rutistus (=vanhan maan poisto, ja uusien isutusten tekeminen) tehtyä.

Aitataimet myös saimme tänään maahan, laitan siitä erillisen postauksen myöhemmin.